Harrastuksista iloa ja mielihyvää

Harrastaminen nähdään usein toimintana, jota on helppo harjoittaa kaupungeissa. Vaihtoehtoja piisaa ja illat voi täyttää tohinalla. Mutta miksi ihmeessä harrastukset rajoittuisivat vain isolle kirkolle? Virallisesti harrastaminen määritellään säännöllisesti harjoitetuksi vapaa-ajan toiminnaksi, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Toki tunturissakin on vapaa-aikaa, varsinkin toukokuussa.

Moni mieltää lappilaisten mielihyvän lähteiksi luonnon ja liikkumisen. Näitähän turistit saapuvat luoksemme kokemaan. Mutta harrastaa voi pohjoisessa muutakin. Tässä jutussa tapaamme kolme pyhäläistä, joiden rakas harrastus tuo heidän elämäänsä roppakaupalla mielihyvää.

Venla Saari on saanut keramiikkaharrastuksesta kotiinsa paljon astioita

Vuonna 2012 Pyhälle kausitöihin saapunut Venla Saari esittelee kodissaan Pyhäjärven kylällä tekemiään keramiikka-astioita.

– Me ollaan asuttu täällä vakituisesti vuodesta 2018, Venla kertoo ja selittää työtään matkailun parissa. – Vapaa-aikaa ei ole paljon, mutta keramiikalle löytyy aina aikaa, jostakin.

Venla on harrastanut keramiikkaa jo lapsesta. Ensimmäiset muistot ovat Kokkolasta, lasten ja nuorten kuvataidekoulusta.

– Minä olen sellainen haptinen ihminen, Venla sanoo. – Kaikki tuntuma on tärkeää ja tykkään hypistellä asioita. Ystävät sanovat, että olen vaatekaupassa rasittava, kun kaikkea pitää käsin kosketella.

Pyhältä käsin Venla on käynyt keramiikkakursseilla Kemijärvellä. Kansalaisopiston kursseilla on parin tunnin tapaaminen kerran viikossa. Hinta ei korvia huimaa. Perusmaksu on koko vuodelta noin 150€ ja materiaalit maksetaan erikseen, mutta ne eivät ole kalliita.

– Matka tässä hommassa on ainoa kimurantti juttu, Venla Saari miettii. – Kyllähän Kemijärvelle edestakaisin saa aikaa kulumaan. Onneksi Pyhältä on ollut muutamia muitakin keramiikan harrastajia, joten on saatu järjestettyä yhteiskuljetuksia. Mutta kyllähän me haaveilemme, että Pyhälle vielä joskus saisi oman tilan, jossa voisi tehdä keramiikkaa.

Keramiikan harrastamiseen vaadittu tila ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen juttu. Erityinen uuni vaatii oman ilmastoinnin ja myös viemäröinnin pitää sopia savityöskentelyyn.

– Mutta ei se mahdotonta ole, Venla uskoo. – Nyt jo on puhuttu, että Pelkosenniemen koululla voisi järjestää keramiikkakursseja. Minua on kysytty opettajaksi. Se voisi olla kivaa!

Teuvo Karppisen kotoa löytyy runsaasti hänen valmistamiaan puuesineitä

Yli 25 vuotta Pyhäjärven kylällä asuneen Teuvo Karppisen puutyöharrastus alkoi Rovaniemeltä 1990-luvulla. Puukko- ja kuksakurssi vei miehen heti mukanaan.

– Kai se on se rentouttavuus ja että saa koko ajan näperrellä jotakin, Teuvo miettii. – Aikaakin saa kivasti kulumaan. Kaikenlaista on kyllä tullut tehtyä.

Teuvon kotoa löytyykin monia hänen tekemiään huonekaluja, mutta myös kuksia, kippoja ja esimerkiksi suola-astia retkeilyä varten. Monet läheiset ovat saaneet vuosien kuluessa puutöitä lahjaksi. Isoin puutyöprojekti, minkä Teuvo on vienyt maaliin, on ollut puuveneen rakentaminen.

– Se oli täysin pähkähullu projekti, Teuvo Karppinen naurahtaa. – Mutta on se vene tuossa Pyhäjärvellä pinnalla pysynyt, toistaiseksi.

Teuvo osallistuu aktiivisesti Kemijärven kansalaisopiston puutyökursseille, jotka järjestetään Lehtikankaalla. Entiseltä puutyöverstaalta löytyy hyvät laitteistot ja melkein mitä tahansa pystyy valmistamaan. Syksyn ja kevään kurssimaksu on noin satasen kaudelta.

– Pyhältä on viime aikoina osallistunut kursseille kivasti porukkaa, Teuvo kertoo ja korostaa, että se on hyvä asia. Joinakin vuosina kun ollut ollut vaikea saada kasaan osallistujien minimimäärää eli viittä henkilöä. – Nyt tuntuu, että sosiaalisuudesta on tullut puutyöharrastuksessa jopa se kivoin juttu. Paikalle on aina mukava mennä porisemaan.

Liisa Seppelin on esiintynyt Niemen kuoron kanssa monissa eri paikoissa

Kiimaselälle vakituisesti parikymmentä vuotta sitten muuttanut Liisa Seppelin on tehnyt Pyhällä uraa hierojana ja luontaishoitajana. Saman ajan hän on aktiivisesti myös laulanut.

– Kuoroja on ollut Pelkosenniemelläkin monia. Liisa kertoo. – Alkuun oli naiskuoro Niemettäret. Sitten tuli Niemen kuoro, joka on sekakuoro. Maahisteatterilla on laulettu ja nyt viime vuosina ollaan kierretty palvelutaloja Eloset nimisellä kokoonpanolla.

Kuten niin monet harrastukset ihmisillä yleensä, laulaminen alkoi Liisa Seppelinin elämässä jo lapsena. – Isä lauloi, Liisa muistelee. – Siitä se kipinä varmaan syttyi. Mutta samalla hän korostaa, että laulamista voi harrastaa aivan missä iässä vain. Kunhan pitää äänensä kunnossa. Ja sitoutumista harrastus vaatii. Koko ajan tulee uutta opittavaa.

Nyttemmin Liisan aika harrastuksen parissa kuluu pääasiassa Kemijärvellä. Hän on ollut perustamassa Naiskuoro Lauluiloa, jonka puheenjohtajana toimii. Kevyttä musiikkia esittävän kuoron kymmenvuotisjuhlakonserttia laulettiin Kemijärven kulttuurikeskuksessa huhtikuun lopulla.

– Kyllä tähän harrastukseen saa aikaa kulumaan, Liisa Seppelin naurahtaa. – Treenejä on kussakin kuorossa kerran viikossa ja esiintymiset päälle. Eikä pitkähkö matka Kemijärvelle yhtään helpota, varsinkaan syksyisin.

Liisa pohtiikin, että asiaa helpottaisi, josko Pyhältä olisi enemmän kuorolaulun harrastajia. Silloin voisi matkaa taittaa yhdessä. Nyt harrastajia on omalta kylältä vain muutamia. – Onneksi sentään Kemijärven Gospel-kuoroon on matkassa seuralainen, Liisa nyökkää.

Rahaa kuoroharrastus ei juurikaan vaadi. Opistomaksu on 80€ vuodessa ja Gospel-kuoro on seurakunnan järjestämänä ilmainen. – Kyllä tässä halvalla saa paljon mielihyvää, Liisa korostaa. – Laulaessa kaikki muu unohtuu, arjen asiat ja väsymyskin. Kuorolaulu on hyvin voimaannuttava kokemus.

Myös paljon hyviä muistoja on lauluharrastus tuonut mukanaan. – Esimerkiksi Pyhän lumilinnassa ennen koronapandemiaa pidettyä konserttia on ollut mukava muistella, Liisa sanoo hymyssä suin. – Piano jäätyi pakkasessa. Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä.