Tästä se alkaa

Sienestys on paitsi kiva tapa liikkua luonnossa myös ruokaa tuottava aktiviteetti. Sitä voi kuitenkin harrastaa vain tiettynä aikana vuodesta. Lapissa sieniä voi käytännössä poimia alle puolen vuoden ajan, kesäkuun alusta loka-marraskuulle. Tämän monen odottaman ajanjakson avaa joka vuosi kesän alussa korvasieni, joka englanniksi tunnetaan aivosienenä ja ruotsiksi kivenmurikkana.

Korvasieniä kasvaa erityisen hyvin Lapissa. Kaksi vuotta sitten sato oli erinomainen, mutta viime vuonna korvasieniä oli tuskin lainkaan.

Korvasieni on suurta herkkua, mutta siitä erikoinen ruokasieni, että se sisältää hengenvaarallista solumyrkkyä nimeltä gyromitriini. Tätä tappavan myrkyllistä lajia syödäänkin maailmassa vain kahdessa maassa, Suomessa ja Venäjällä. Muun Euroopan mykologit eli sienitieteilijät pitävätkin meitä täysin hulluina. Me kuitenkin satumme tietämään, että gyromitriini on paitsi helposti haihtuva, myös vesiliukoinen. Niinpä käsittelemällä korvasieni oikein myrkky saadaan poistettua. Pelkkä ryöppäys ei korvasienelle kuitenkaan riitä, vaan sientä on keitettävä kaksi kertaa vähintään viiden minuutin ajan runsaassa kiehuvassa vedessä. Koska myrkky haihtuu ilmaan keitettäessä, suositellaan keittämistä ulkotiloissa tai ainakin hyvin tuuletetussa keittiössä. Korvasienen aikaansaamia muutoksia keittiön kaasukoostumuksessa on havaittu myös Pelkosenniemellä parikymmentä vuotta sitten. "Markku siinä keitteli korvasieniä meidän keittiössä", Riitta Pesonen kertoo. "Katonrajassa oli vielä Vapusta jäänyt ilmapallo. Kun sienten keittyessä haihtui sisätilaan kaasuja, ilmapallo putosi lattialle. Sen jälkeen olemme keittäneet korvasienet ulkona."

Pyhällä hiihto-opettajana toimiva Maija Laukka on innokas sienestäjä

Myös Soutajan rinteelle vuonna 2018 talon perheensä kanssa rakentanut Maija Laukka pyrkii keittämään korvasienet aina ulkotiloissa. Tänäkin keväänä hän odottaa innolla korvasienikautta, vaikka rajaturvallisuusasiantuntijan työ pitääkin häntä aika lailla pääkaupunkiseudulla.

"Lapsuudenkodissa sienestyksen kipinä on aikanaan syttynyt", Maija kertoo asian, johon voinee yhtyä moni sienestäjä. "Yhä edelleen tykkään käydä äitini kanssa etsimässä sieniä. Vaikka useimmiten mukana onkin oma poika. Leo on varsinainen tatti-tutka, joka löytää herkkutatit mistä vain."

"Kyllä se löytämisen riemu varmaan sienestyksessä on parasta", Maija Laukka jatkaa. "Vaikka toki löydetyistä herkuista valmistettu ruokakin on hieno juttu." Maija kertoo ehdottoman mieliruokansa sienistä olevan herkkutattipizza. Tietysti keittoja syntyy myös ja kastikkeita, vaikkapa pastalle. Säilytettäviä sieniä Maija mieluusti kuivaa, vaikka herkkutatit voi myös pakastaa sellaisenaan, kunhan ne laittaa pakkaseen pystyasennossa.

"Pyhällä on kiva sienestää", Maija kertoo. "Sieniä on paljon, eikä niitä selvästikään kerätä yhtä innokkaasti kuin etelässä. Tokikaan kaikkia sieniä ei täällä esiinny, esimerkiksi kanttarellit pitää poimia etelämmässä. Mutta herkkutatteja ja suppilovahveroita löytyy hyvin."

8-vuotias Leo toimii mielellään äitinsä Maijan tatti-tutkana

Omia sienipaikkojaan Pyhätunturilla Maija Laukka ei halua lehteen paljastaa. "Mutta jos joku tulee minulta henkilökohtaisesti kysymään, voin kyllä antaa vinkkejä", hän naurahtaa.

Korvasienten löytäminen lienee kaikista sienistämme niitä helpoimpia. Se kun viihtyy parhaiten rikkoutuneessa maastossa, kuten ajourilla, latupohjilla, polkujen varsilla ja hiekkakuoppien reunoilla sekä porojen sorkkien jäljissä. Superpaikkoja korvasienen etsintään ovat pari-kolme vuotta vanhat hiekkapohjaiset mäntykankaiden hakkuuaukeat.

Pyhän kyläyhdistys haluaakin toivottaa kaikille erinomaista sienikesää! Muistakaa kuitenkin kolme kultaista sienestyssääntöä: 1) Poimi vain sieniä, jotka tunnet, 2) jätä rauhaan valkoiset sienet, lukuun ottamatta lampaankääpää, ja 3) esikäsittele keittämistä vaativat sienet kunnolla ennen syöntiä, erityisesti korvasienet.